Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Ålands museum K 4233

• Jansson, Karl August 1878
• 4 äänikertaa, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Talonpoika Karl August Jansson Sundista rakensi nämä urut itselleen vuonna 1878, ja niitä on käytetty hartaustilaisuuksissa hänen kodissaan. Sukulaiset lahjoittivat soittimen 1929 säilytettäväksi Kastelholman linnassa. Nykyisin se on Ahvenanmaan museon varastossa Godbyssä. Museoon se on kirjattu vuonna 1966.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urut jäsentyvät tavanomaisten kamariurkujen tapaan: alinna ovat palkeet, sitten koneisto ja ilmalaatikko, ja kaapin yläosassa pillit. Uruissa on yksilaskoksinen, kiilan muotoinen varastopalje, ja sen kanssa yhteisessä pohjalevyssä syöttöpalje, jota varten on poljin urkurin oikean jalan läheisyydessä. Varastopalkeen kannesta johtaa nahkapussilla tiivistetty kanava ilmalaatikkoon.

Julkisivussa on kolme kenttää, joissa on puusta tehtyjä ja hopeapronssilla maalattuja pillinkuvia. Yläosan koristeet, mikäli sellaisia on tehty, ovat hävinneet. Kaappi on lakattu tummanruskeaksi. Ilmalaatikko on listetyyppinen ja siinä on tilaa neljälle äänikerralle, jokainen basso- ja diskanttipuoliskoon jaettuina.

Koskettimet on laakeroitu takapäästään, ja niiden keskikohdalla oleva työntötanko painaa alapuolella olevaa ja etupäästään laakeroitua vippaa sen keskeltä. Vipan takapää painaa venttiilin auki laatikon etusarjan läpi kulkevalla työntötangolla. Näitä koneistoja on tavattu vain pienissä ahvenanmaalaisissa uruissa. Koskettimiston päällykset ovat puuta, yläkoskettimet on värjätty mustiksi. Ääniala poikkeaa hieman tavanomaisesta. Urkujen dispositiosta ei ole tietoa.

Dispositio

Lisätietoja

Eva-Helena Hansen, Åländska Orgelbyggare, och Orglar de skapat. MuK tutkintoon kuuluva kirjallinen työ, Sibelius-Akatemia 1993.